Työuupumukseen on tartuttava rohkeammin
Työuupumus on vakava häiriötila, josta toipuminen on hidasta. Valitettavan usein tilanne pääsee turhan pitkälle, vaikka varhainen puuttuminen lyhentäisi toipumisaikaa merkittävästi.
Pitkäaikainen stressi johtaa työuupumukseen
Työssä koettu stressi on meille jokaiselle enemmän tai vähemmän tuttua. Kiire ja paineet kasvavat, kun tekemättömien töiden listat sinkoilevat mielessä kiihtyvää vauhtia. Hetkellistä stressiä ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä se voi tuottaa lisäenergiaa haastavasta tilanteesta suoriutumiseen. Niin kauan kun työpäivän saa jätettyä taakseen, vapaa-ajasta pystyy nauttimaan, ja työpäivästä palautuminen onnistuu vaivatta, ollaan terveellisen stressin rajoissa.
Työuupumuksen riski kasvaa, jos stressi jää päälle pitkiksi ajoiksi. Kaasu päällä ei voi jatkaa loputtomiin, sillä jossain vaiheessa kaikkein vahvimmankin pelaajan voimat ehtyvät. Työuupumuksesta puhutaan, kun voimavarojen vähyys oireilee työntekijän henkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa usealla eri tavalla. Työssä suoriutuminen sen sijaan voi näennäisesti pysyä ennallaan hyvin pitkäänkin. Työuupumus kuitenkin kuormittaa aivoja niin paljon, että ellei henkilö itse paina jarrua, keho tekee sen lopulta hänen puolestaan. Olisi tärkeää ryhtyä toimenpiteisiin ennen kuin uupumus tuo mukanaan muita fyysisiä ja henkisiä ongelmia.
Työn kuormitus ja voimavarat eivät kohtaa
Työuupumusta kuvaillaan kolmella ominaispiirteellä, jotka ovat uupumusasteinen väsymys, kyynistynyt asenne sekä heikentynyt ammatillinen itsetunto. Työuupumusta ei pidetä sairautena, mutta sen kylkiäisenä voi tulla ikäviä lieveilmiöitä masennuksesta uni- ja päihdehäiriöihin sekä muihin stressiperäisiin somaattisiin sairauksiin.
“En enää halunnut astua työpaikalle. Stressaannuin jo rakennuksen näkemisestä, saatika ovenkahvaan tarttumisesta. Kaikki vastusti, ja kotiin päästyäni purskahdin itkuun.”
Työuupumus juontaa aina juurensa työperäisiin syihin: työn kuormituksen sekä työntekijän voimavarojen väliseen ristiriitaan. Työn kuormitus voi olla psyykkistä tai sosiaalista. Työntekijän muiden elämänalueiden hallinta voi joko hidastaa tai nopeuttaa työuupumuksen kehittymistä, mutta ei yksinään johda työuupumukseen. Työuupumuksen ehkäisemisessä onkin tärkeää paitsi yksilön vastuu omasta hyvinvoinnistaan, myös työnantajan tarjoamat työolosuhteet, laadukas johtaminen sekä työssäjaksamista tukeva organisaatiokulttuuri.
Kun loma ei enää riitä
Uupuneen väsymys on kroonista, ja se näkyy ja tuntuu paitsi työssä, myös vapaa-ajalla. Tietyn pisteen jälkeen väsymys ei enää korjaannu yöunilla tai viikonloppuvapailla. Kahvikaan ei enää riitä, vaikka sitä litkisi pannukaupalla. Väsymys voi tuoda mukanaan itkuisuutta, masentuneisuutta ja muistihäiriöitä, eikä uupunut tunnu olevan oma itsensä. Työpäivän jälkeen ei jaksa tehdä mitään, ja arkisetkin asiat voivat tuntua ylivoimaisilta. Energia käy vähiin.
Työmotivaatio on muisto vain
Työn mielekkyys ja merkityksellisyys katoaa, kun uupumus vie voiton. Työnilo tuntuu kaukaiselta muistolta, kun joka-aamuinen ruuhka ja työpaikalle saapuminen on muuttunut pahemman luokan pakkopullaksi. Suojareaktiona omaa väsymystä vastaan mieli kyynistyy, ja kaikki työhön liittyvä alkaa tuntua negatiiviselta tai yhdentekevältä. Voi tuntua turhalta edes yrittää kunnolla, sillä kyyninen asenne maalailee piruja seinille, eikä mistään kuitenkaan tule mitään. Työpäivät tuntuvat sarjalta epäonnistumisia.
En osaa, en pysty
Vaikka kenen tahansa pitkittynyt stressi voi johtaa työuupumukseen, ovat tunnolliset ja ahkerat luonteet sekä perfektionistit riskiryhmien kärkipäässä. Paraskin työntekijä kokee uupuneena, ettei enää osaa tai jaksa. Hän lakkaa luottamasta omiin kykyihinsä eikä enää usko pystyvänsä samaan kuin aikaisemmin. Työuupumus kuormittaa aivoja, ja kognitiivisia taitoja vaativat tehtävät vaikeutuvat. Siksi uuden oppiminen voi olla työuupuneelle vaikeaa tai lähes mahdotonta, mikä heikentää ammatillista itsetuntoa entisestään.
“En pystynyt keskittymään mihinkään, kävin aivan ylikierroksilla. Edes elokuvan katsominen tai kirjan lukeminen ei enää onnistunut, kun keskittymiskyky katosi lopulta kokonaan.”
Nopea reagointi tukee toipumista
Valitettavan usein uupumusta kohti syöksyvä kokee häpeää tai syyllisyyttä oman stressinsä ja väsymyksensä vuoksi, eikä rohkene myöntää itselleen tai muille tarvitsevansa paitsi lepoa, myös apua. Pitkittyneen stressikierteen katkaiseminen ennen uupumuksen syvenemistä kuitenkin lyhentäisi toipumisaikaa ja sairaslomaa merkittävästi.
Siksi stressin tai uupumuksen merkkejä huomatessaan on tärkeää pysähtyä tarkistamaan tilanne, hidastaa tahtia, keskustella esimiehen kanssa ja hakea tarvittaessa apua.
Mietityttääkö työssä jaksaminen? Kuulevasta saat oikeanlaista apua ja meillä terapia muovataan asiakkaan näköiseksi. Paikalle voi saapua oman elämänsä kanssa juuri sellaisena, kuin sattuu sinä päivänä olemaan. Ota yhteyttä ja kysy neuvoa.
