Facebook pixel

Milloin on aika hakea apua?

Masennus

”Täytyy vaan jaksaa” – vai täytyykö? Milloin on aika hakea apua?

Miten toimia, kun läheisen vointi huolestuttaa? Tai entä jos oma elämä tuntuu uuvuttavalta? Miten psykoterapiasta voisi olla apua?

Terapiaan hakeutumisen kynnys saattaa olla korkea. Joku kokee avuntarpeen heikkoutena ja haluaa pärjätä itse, suomalaisella sisulla.

Toisella vaikeudet ovat edenneet niin pitkälle, että terapiaan hakeutuminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, eikä voimia prosessiin tahdo löytyä. Kynnystä nostaa uskomus siitä, että ainoastaan psyykkisesti sairaat käyvät terapiassa, vaikka todellisuus on huomattavasti monimuotoisempi.

Psykoterapeutti Sirkka Makkonen muistuttaa, että terapeutin vastaanotolla käy aivan tavallisia ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat kohdanneet vaikeuksia, joita he haluavat käsitellä päästäkseen elämässään eteenpäin. Oli terapiaan hakeutumisen syy mikä tahansa, niin itsetuntemuksen kasvattaminen ja elämän pohtiminen voi olla paikallaan jokaiselle meistä.

Se, että kokee jonkin asian hankalaksi tai jostain on vaikeaa selviytyä, ei tarkoita että ihminen olisi rikki tai viallinen.

Kotikonsteja vai terapiaa – missä menee raja?

Yleisiä diagnosoituja syitä hakeutua terapiaan ovat masennus, ahdistuneisuus ja sosiaaliset pelot. Nämä ovat tavallisimpia psyykkisiä häiriötä, joihin psykoterapiaa käytetään hoitomuotona silloin, kun haitat alkavat näkyä työ- tai opiskelukyvyssä. Diagnoosin saatuaan voi päästä Kelan maksamaan terapiaan, mikä on yleisin reitti psykoterapeutille. Omakustanteisesti apua saa yleensä nopeammin.

Myös elämän lyhytaikaisemmat kriisit ovat tavallisia syitä hakea apua. Sairaudet, menetykset ja suuret elämänmuutokset voivat laittaa raiteiltaan ja silloin on hyvä muistaa, että apua on saatavilla. Jos oma selviytyminen epäilyttää ja kotikonstit – kuten harrastukset ja ystävät – eivät enää helpota oloa, on hyvä pysähtyä hetkeksi.

Pohdi, auttaisiko asian käsitteleminen ammattilaisen kanssa? Terapiasta ei koskaan ole haittaa, eikä siitä voi saada yliannostusta. Tavallisempaa on, että sinne ei hakeuduta riittävän ajoissa.

Miten toimia, jos läheisen vointi huolestuttaa?

Mikäli olet huolissasi läheisesi hyvinvoinnista, on ensisijaisen tärkeää osoittaa hyväksyntää ja ymmärrystä hänen pahaa oloaan kohtaan. Läheisen huono olo pelottaa, jolloin tunne voi purkautua huonona suhtautumisena. Arjessa valitettavan yleistä on reagoida tuomitsemalla tai arvostelemalla. Se yleensä pahentaa tilannetta. Negatiivisuudesta olisi hyvä päästä yli, sillä ”menisit jonnekin hoitoon” -käsky harvoin motivoi hakemaan apua. Hyödyllisempää on olla läsnä, välittää, ja ilmaista huolensa rakentavasti.

Aloite terapiaan hakeutumisesta tuleekin melko usein joko läheisiltä tai lääkäriltä. Yleistä on, että puoliso tai aikuinen lapsi on huolissaan läheisen jaksamisesta tai matalasta mielialasta ja kannustaa hakemaan apua. Pariskunnat ja perheet voivat saapua terapiaan myös yhdessä. Jotta terapia lähtee hyvin liikkeelle ja johtaa tarvittaessa pidempiaikaiseen työskentelyyn, on potilaan itsekin koettava se tarpeelliseksi – siksi oma motivaatio on tärkeää. Kynnystä voi madaltaa ajatus, ettei aloittamisessa ole mitään lopullista. Jos terapia ei tunnu omalta jutulta, sen voi aina lopettaa.

Ei vippaskonsteja, vaan aitoa vuorovaikutusta

Psykoterapian hoitomenetelmistä kysyttäessä Makkonen miettii hetken, sillä hoitomenetelmä sanana ei oikein istu siihen, mistä psykoterapiassa pohjimmiltaan on kyse. Teoreettisesta suunnasta ja terapeutista riippumatta psykoterapia on ennen kaikkea vuorovaikutusta kahden tai useamman ihmisen välillä.

Terapian sisältöön vaikuttaa asiakkaan ja terapeutin työskentelysuhde sekä hoitosuhteen vaihe. Usein ensitapaamisissa ollaan terveellä tavalla hieman varovaisia, kun tunnustellaan toisen persoonaa ja vastaanottavaisuutta. Suhteen edetessä tilanne usein vapautuu, ja puolen vuoden päästä saatetaan keskustella aivan eri asioista kuin alussa. Terapiasuuntauksissa on hieman eroja keskustelun painopisteen suhteen, mutta Makkosen mukaan yleinen ohjenuora on yksinkertainen:

On hyvä puhua siitä, mistä asiakas kokee tarpeelliseksi keskustella.

Keskusteltiinpa vastaanotolla menneisyydestä, nykyhetkestä tai tulevasta, ovat kaikki puheenaiheet yhtä oikein. Jokainen valitsee itse, mitä haluaa kertoa terapeutilleen.

Tukea kohti parempaa arkea

Terapiaan liitetään joskus kotitehtäviä, joihin on tarpeen käyttää aikaa terapiaistuntojen ulkopuolella. Ne saattavat olla esimerkiksi hankalien tilanteiden harjoittelua tai oman arjen havainnointia. Tehtäviä käytetään usein etenkin kognitiivisessa psykoterapiassa, ratkaisukeskeisessä terapiassa sekä perheterapiassa.

Tehtävien on tarkoitus tukea terapiaa ja lisätä sen positiivisia vaikutuksia eheytymisen eri vaiheissa. Esimerkiksi perheterapian tehtävät ovat hyvinkin käytännönläheisiä: perheenjäseniä pyydetään tarkkailemaan heidän keskinäisessä vuorovaikutuksessaan tapahtuvia positiivisia asioita, joista sitten keskustellaan yhdessä terapeutin kanssa. Pelkästään se, että kiinnitetään huomiota hyviin tilanteisiin kohdistaa ajatukset siihen, mikä on jo hyvin. Makkonen huomauttaa, että tehtävistä sovitaan yhdessä ja niitä tehdään vain, jos asiakas on niihin halukas.

Ei ole mitään läksyntekopakkoa, siitä ei ole kyse.

Psykoterapia voi olla pelastava apu haastavissa tilanteissa. Kaikkea vaikeutta ja epämukavuutta ei mikään terapia poista elämästä kokonaan. Elämässä on välillä kärsimystä ja vaikeuksia terapiakäyntien määrästä riippumatta. Yksi terapian tavoitteista voikin olla se, että ihminen oppii sietämään epätäydellisyyttä itsensä, läheistensä ja koko elämänsä osalta. Ihmisestä ei koskaan tule valmista.

Tule sellaisena kuin olet

Asiakkaalta vaaditaan, että hän on valmis sitoutumaan terapiajaksoon ja sen säännöllisiin tapaamisiin. On pystyttävä asettumaan oman elämänsä äärelle kolmeksi vartiksi–tunniksi viikoittain, joskus vähän harvemmin, joskus tiheämminkin. Terapiaan ei tarvitse mitenkään valmistautua, vaan sinne voi saapua melkein missä mielentilassa tahansa. Terapiatilanteessa pysähdytään käsillä olevaan hetkeen ja tilaan. Joskus voi olla paljonkin asiaa, kun taas joskus ei löydy lainkaan sanoja – molemmat ovat täysin oikein.

“Terapia on vuorovaikutuksessa olemista niillä tunnelmilla, voimilla ja motivaatiolla, mitä siinä hetkessä on”, Makkonen tiivistää.

Artikkelia varten on haastateltu Sirkka Makkosta, joka on työskennellyt Kuulevan taustalla toimivassa Koulutusavaimessa vuodesta 2013. Makkonen toimii psykoterapeuttina ja työskentelee paljon erityisesti perheiden kanssa. Lisäksi hän tekee työnohjausta.


Kuuleva – Aidosti kuuntelevaa psykoterapia palvelee sinua Oulussa, Kajaanissa, Kuopiossa, Joensuussa ja Jyväskylässä.

Kuulevasta saat oikeanlaista apua. Terapia muokataan asiakkaan tarpeiden mukaiseksi. Paikalle voi saapua oman elämänsä kanssa juuri sellaisena kuin sattuu sinä päivänä olemaan.

Oulu, Kajaani, Kuopio, Joensuu, Jyväskylä

www.kuuleva.fi