Facebook pixel

Kyllä, me kaikki jaksamme. Vai jaksammeko?

Kuuleva

Sisukkuus on vahvuutemme – mutta apuakin kannattaa pyytää

Viimeisimmän tutkimuksen mukaan Suomi on maailman onnellisin maa, nyt toista vuotta peräkkäin. Jopa maailman onnellisin kansa koostuu silti ihmisistä, joilla on myös huolenaiheita.

Meidän täytyy jaksaa kaiken läpi.

Vai täytyykö?

Psykoterapiaan hakeutumisen kynnys saattaa olla korkea. Joku kokee avuntarpeen heikkoutena ja haluaa pärjätä itse, suomalaisella sisulla.

Toisella vaikeudet ovat edenneet niin pitkälle, että psykoterapiaan hakeutuminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, eikä voimia prosessiin tahdo löytyä. Kynnystä nostaa uskomus siitä, että ainoastaan psyykkisesti sairaat käyvät psykoterapiassa, vaikka todellisuus on huomattavasti monimuotoisempi.

Miten toimia, kun läheisen vointi huolestuttaa? Tai entä jos oma elämä tuntuu uuvuttavalta? Miten psykoterapiasta voisi olla apua?

Psykoterapeutti Sirkka Makkonen muistuttaa, että terapeutin vastaanotolla käy aivan tavallisia ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat kohdanneet vaikeuksia, joita he haluavat käsitellä päästäkseen elämässään eteenpäin. Oli psykoterapiaan hakeutumisen syy mikä tahansa, niin itsetuntemuksen kasvattaminen ja elämän pohtiminen voi olla paikallaan jokaiselle meistä.


”Se, että kokee jonkin asian hankalaksi tai jostain on vaikeaa selviytyä, ei tarkoita, että ihminen olisi rikki tai viallinen.”

Kotikonsteja vai psykoterapiaa – missä menee raja?

Yleisiä diagnosoituja syitä hakeutua psykoterapiaan ovat masennus, ahdistuneisuus ja sosiaaliset pelot. Nämä ovat tavallisimpia psyykkisiä häiriötä, joihin psykoterapiaa käytetään hoitomuotona silloin, kun haitat alkavat näkyä työ- tai opiskelukyvyssä. Diagnoosin saatuaan voi päästä Kelan maksamaan psykoterapiaan, mikä on yleisin reitti psykoterapeutille. Omakustanteisesti apua saa yleensä nopeammin.

Myös elämän lyhytaikaisemmat kriisit ovat tavallisia syitä hakea apua. Sairaudet, menetykset ja suuret elämänmuutokset voivat laittaa raiteiltaan ja silloin on hyvä muistaa, että apua on saatavilla. Jos oma selviytyminen epäilyttää ja kotikonstit – kuten harrastukset ja ystävät – eivät enää helpota oloa, on hyvä pysähtyä hetkeksi.

Pohdi, auttaisiko asian käsitteleminen ammattilaisen kanssa. Psykoterapiasta ei ole haittaa, eikä siitä voi saada yliannostusta. Tavallisempaa on, että sinne ei hakeuduta riittävän ajoissa.

Miten toimia, jos läheisen vointi huolestuttaa?

Mikäli olet huolissasi läheisesi hyvinvoinnista, on ensisijaisen tärkeää osoittaa hyväksyntää ja ymmärrystä hänen pahaa oloaan kohtaan. Läheisen huono olo pelottaa, jolloin tunne voi purkautua huonona suhtautumisena. Arjessa valitettavan yleistä on reagoida tuomitsemalla tai arvostelemalla. Se yleensä pahentaa tilannetta.

Negatiivisuudesta olisi hyvä päästä yli, sillä ”menisit jonnekin hoitoon” -käsky harvoin motivoi hakemaan apua. Hyödyllisempää on olla läsnä, välittää, ja ilmaista huolensa rakentavasti.

Aloite psykoterapiaan hakeutumisesta tuleekin melko usein joko läheisiltä tai lääkäriltä. Yleistä on, että puoliso tai aikuinen lapsi on huolissaan läheisen jaksamisesta tai matalasta mielialasta ja kannustaa hakemaan apua.

Pariskunnat ja perheet voivat saapua psykoterapiaan myös yhdessä. Jotta terapia lähtee hyvin liikkeelle ja johtaa tarvittaessa pidempiaikaiseen työskentelyyn, on asiakkaan itsekin koettava se tarpeelliseksi – siksi oma motivaatio on tärkeää. Kynnystä voi madaltaa ajatus, ettei aloittamisessa ole mitään lopullista. Jos psykoterapia ei tunnu omalta jutulta, sen voi aina lopettaa.

Ei vippaskonsteja, vaan aitoa vuorovaikutusta

Psykoterapian hoitomenetelmistä kysyttäessä Makkonen miettii hetken, sillä hoitomenetelmä sanana ei oikein istu siihen, mistä psykoterapiassa pohjimmiltaan on kyse. Teoreettisesta suunnasta ja psykoterapeutista riippumatta psykoterapia on ennen kaikkea vuorovaikutusta kahden tai useamman ihmisen välillä.

Psykoterapian sisältöön vaikuttaa asiakkaan ja terapeutin työskentelysuhde sekä hoitosuhteen vaihe. Usein ensitapaamisissa ollaan terveellä tavalla hieman varovaisia, kun tunnustellaan toisen persoonaa ja vastaanottavaisuutta.

Suhteen edetessä tilanne usein vapautuu, ja puolen vuoden päästä saatetaan keskustella aivan eri asioista kuin alussa. Psykoterapiasuuntauksissa on hieman eroja keskustelun painopisteen suhteen, mutta Makkosen mukaan yleinen ohjenuora on yksinkertainen:

On hyvä puhua siitä, mistä asiakas kokee tarpeelliseksi keskustella.

Keskusteltiinpa vastaanotolla menneisyydestä, nykyhetkestä tai tulevasta, ovat kaikki puheenaiheet yhtä oikein. Jokainen valitsee itse, mitä haluaa kertoa terapeutilleen.

Tukea kohti parempaa arkea

Psykoterapiaan liitetään joskus kotitehtäviä, joihin on tarpeen käyttää aikaa terapiaistuntojen ulkopuolella. Ne saattavat olla esimerkiksi hankalien tilanteiden harjoittelua tai oman arjen havainnointia. Tehtäviä käytetään usein etenkin kognitiivisessa psykoterapiassa, ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa sekä perheterapiassa.

Tehtävien on tarkoitus tukea psykoterapiaa ja sen positiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi perheterapian tehtävät ovat hyvinkin käytännönläheisiä: perheenjäseniä pyydetään tarkkailemaan heidän keskinäisessä vuorovaikutuksessaan tapahtuvia positiivisia asioita, joista sitten keskustellaan yhdessä terapeutin kanssa. Pelkästään se, että kiinnitetään huomiota hyviin tilanteisiin kohdistaa ajatukset siihen, mikä on jo hyvin. Makkonen huomauttaa, että tehtävistä sovitaan yhdessä ja niitä tehdään vain, jos asiakas on niihin halukas.

Ei ole mitään läksyntekopakkoa, siitä ei ole kyse.

Psykoterapia voi olla ratkaiseva apu haastavissa tilanteissa. Kaikkea vaikeutta ja epämukavuutta ei mikään terapia poista elämästä kokonaan. Elämässä on välillä kärsimystä ja vaikeuksia psykoterapiakäyntien määrästä riippumatta. Yksi psykoterapian tavoitteista voikin olla se, että ihminen oppii sietämään epätäydellisyyttä itsensä, läheistensä ja koko elämänsä osalta. Ihmisestä ei koskaan tule valmista.

Tule sellaisena kuin olet

Asiakkaalta vaaditaan, että hän on valmis sitoutumaan psykoterapiajaksoon ja sen säännöllisiin tapaamisiin. On pystyttävä asettumaan oman elämänsä äärelle kolmeksi vartiksi–tunniksi viikoittain, joskus vähän harvemmin, joskus tiheämminkin. Psykoterapiaan ei tarvitse mitenkään valmistautua, vaan sinne voi saapua melkein missä mielentilassa tahansa. Psykoterapiatilanteessa pysähdytään käsillä olevaan hetkeen ja tilaan. Joskus voi olla paljonkin asiaa, kun taas joskus ei löydy lainkaan sanoja – molemmat ovat täysin oikein.

“Psykoterapia on vuorovaikutuksessa olemista niillä tunnelmilla, voimilla ja motivaatiolla, mitä siinä hetkessä on”, Makkonen tiivistää.

Artikkelia varten on haastateltu Sirkka Makkosta, joka on työskennellyt Kuulevan taustalla toimivassa Koulutusavaimessa vuodesta 2013. Makkonen toimii psykoterapeuttina ja työskentelee paljon erityisesti perheiden kanssa. Lisäksi hän tekee työnohjausta