Trauma jää kehoon, koska se muuttaa hermoston toimintaa ja tallentuu keholliseen muistiin. Traumaattisen kokemuksen aikana aktivoituvat puolustusmekanismit voivat jäädä päälle, aiheuttaen ylivirittyneisyyttä ja fyysisiä oireita. Keho reagoi uhkaan taistele-pakene-jähmety -vasteella, ja jos traumaa ei käsitellä, nämä reaktiot voivat muuttua pitkäaikaisiksi. Me Kuulevalla näemme, miten trauma vaikuttaa kokonaisvaltaisesti sekä mieleen että kehoon.

Miksi trauma jää kehoon?

Trauma jää kehoon, koska traumaattisen kokemuksen aikana aktivoituneet kehon suojamekanismit voivat jäädä ”päälle” jatkuvana ylivireytenä. Autonominen hermosto ohjelmoituu reagoimaan voimakkaasti, ja traumamuistot tallentuvat kehon sensorisiin järjestelmiin, eivät vain kognitiiviseen muistiin.

Kehomme on luotu selviytymään. Traumaattisessa tilanteessa aivojen mantelitumake aktivoituu salamannopeasti ja käynnistää stressihormonien tuotannon. Nämä hormonit, kuten kortisoli ja adrenaliini, virittävät kehon valmiuteen suojautua. Ylivirittynyt hermosto ei traumatisoituneella ihmisellä välttämättä palaudu normaalitilaan, vaan jää ikään kuin jatkuvaan hälytystilaan.

Traumakokemus tallentuu kehoon erityisesti silloin, kun kokemus on ollut ylivoimainen aivojen käsittelykyvylle. Traumamuistot eivät tallennu tavalliseen muistijärjestelmään, vaan ne jäävät kehollisiksi tuntemuksiksi, aistimuksiksi ja autonomisen hermoston reaktioiksi. Trauma ei siis ole vain mielen asia, vaan kokonaisvaltainen kokemus, joka jättää jälkensä kehon toimintaan.

Miten keho reagoi traumaan?

Kehon tyypillisin reaktio traumaan on autonomisen hermoston aktivoituminen taistele-pakene-jähmety -vasteen kautta. Ylivireys näkyy kohonneena sykkeenä, hengityksen kiihtymisenä ja lihasjännityksenä, kun taas alivireys voi ilmetä lamaantumisena ja turtumisena. Nämä reaktiot voivat aktivoitua myös arjessa ilman todellista vaaraa.

Ylivireys on tila, jossa hermosto on jatkuvassa valmiustilassa. Tämä aiheuttaa usein ahdistusta, sydämen tykytystä, unettomuutta ja jatkuvaa valppautta. Ylivirittyneisyys ja uni muodostavat haastavan yhdistelmän, sillä ylivireä keho ei pysty rentoutumaan riittävästi laadukasta unta varten.

Alivireys puolestaan on traumareaktio, jossa keho ikään kuin sulkeutuu. Tämä voi näkyä tunteiden turtumisena, väsymyksenä ja irrallisuuden kokemuksina. Monet traumatisoituneet ihmiset heilahtelevat näiden kahden ääripään välillä: välillä ylivireys aktivoi kehon liikaa, välillä alivireys sammuttaa toimintakyvyn.

Trauma voi aiheuttaa myös ”traumatriggereita”, jotka laukaisevat voimakkaan kehollisen reaktion. Nämä voivat olla hajuja, ääniä, tilanteita tai tuntemuksia, jotka muistuttavat alkuperäisestä traumakokemuksesta ja aktivoivat hermoston puolustusmekanismit, vaikka todellista vaaraa ei olisikaan läsnä.

Mitä fyysisiä oireita trauma voi aiheuttaa?

Kehoon jäänyt trauma voi aiheuttaa laajan kirjon fyysisiä oireita, kuten kroonista kipua, unettomuutta, ruoansulatusongelmia ja autonomisen hermoston häiriöitä. Ylivireys hermostossa näkyy usein jatkuvana lihasjännityksenä, päänsärkynä ja korkeana verenpaineena. Nämä oireet ovat todellisia fyysisiä reaktioita, eivät vain psyykkisiä tuntemuksia.

Ylivireystilaan liittyy tyypillisesti:

• Jatkuva jännittyneisyys ja vaikeus rentoutua
• Sydämen tykytys ja rintakehän kireys
• Hengitysvaikeudet tai pinnallinen hengitys
• Vatsaoireet, kuten ärtyvän suolen oireyhtymä
• Univaikeudet ja ylivireys unen aikana

Ylivireys ja masennus voivat myös esiintyä yhdessä, kun keho on jatkuvassa hälytystilassa, mutta samalla mieli on uupunut tästä jatkuvasta valmiustilasta. Ylivireys ja ahdistus kulkevat usein käsi kädessä, sillä kehon hälytystila tulkitaan mielessä uhkaavana, mikä vahvistaa ahdistuksen kokemusta entisestään.

Ylivirittyneisyys ja palautuminen ovat erityisen haastava yhdistelmä, sillä traumatisoitunut keho ei osaa siirtyä ”taistele tai pakene” -tilasta lepotilaan. Tämä voi näkyä kroonisena uupumuksena, vaikka henkilö nukkuisikin riittävästi.

Miten kehoon jäänyt trauma tunnistetaan?

Kehoon jäänyt trauma voidaan tunnistaa tarkkailemalla kehollisia reaktioita eri tilanteissa. Ylivirittynyt keho reagoi voimakkaasti pieniinkin stressitekijöihin, ja henkilö voi kokea äkillisiä ylivireyden tai alivireyden tiloja ilman selvää syytä. Myös toistuvat fyysiset oireet, joille ei löydy lääketieteellistä selitystä, voivat viitata keholliseen traumaan.

Tyypillisiä merkkejä kehoon jääneestä traumasta ovat:

• Voimakkaat keholliset reaktiot tietyissä tilanteissa (sydämentykytys, vapina, hikoilu)
• Taipumus välttää tiettyjä paikkoja, ääniä tai kokemuksia
• Krooninen lihasjännitys etenkin niskassa, hartioissa ja selässä
• Vaikeus tunnistaa kehon viestejä ja tunteita
• Ylivireä hermosto, joka ei rauhoitu levossakaan

Ylivirittynyt mieli vaikuttaa suoraan kehon toimintaan. Trauma voi näkyä myös hengitystavassa – traumatisoitunut henkilö hengittää usein pinnallisesti rintakehän yläosalla. Ylivireys ja sydän ovat vahvasti yhteydessä, sillä autonominen hermosto säätelee sydämen toimintaa, ja ylivireystilassa sydän reagoi herkästi pieniinkin ärsykkeisiin.

Ammattilainen voi tunnistaa kehollisen trauman tarkkailemalla autonomisen hermoston säätelyä, kehon jännitystiloja ja henkilön kykyä olla läsnä kehossaan. Yksilöpsykoterapiassa voidaan turvallisesti lähestyä näitä kehollisia kokemuksia ja alkaa työstää niitä.

Millaiset terapiamenetelmät auttavat keholliseen traumaan?

Keholliseen traumaan auttavat parhaiten terapiamenetelmät, jotka huomioivat mielen ja kehon yhteyden. EMDR-terapia, sensomotorinen psykoterapia ja somaattinen kokeminen ovat esimerkkejä menetelmistä, jotka auttavat purkamaan traumareaktioita kehosta. Näissä menetelmissä työskennellään suoraan kehollisten tuntemusten, liikkeen ja aistien kanssa.

EMDR (Eye Movement Desensitization and Reprocessing) on tutkitusti tehokas menetelmä traumojen käsittelyyn. Se hyödyntää silmänliikkeitä tai muuta kahdensuuntaista stimulaatiota aktivoidakseen aivojen luonnollisen tiedonkäsittelyjärjestelmän, mikä auttaa traumamuistojen prosessoinnissa.

Sensomotorinen psykoterapia keskittyy erityisesti kehon ja mielen yhteyteen. Siinä työskennellään kehollisten reaktioiden, asentojen ja liikkeiden kanssa, jotta ylivirittynyt hermosto oppii vähitellen rauhoittumaan ja palautumaan normaalitilaan.

Muita hyödyllisiä lähestymistapoja ovat:

• Traumafokusoitu kognitiivinen käyttäytymisterapia
• Somaattinen kokeminen (Somatic Experiencing)
• Kehollinen mindfulness ja tietoisuustaidot
• Hengitysterapia ja kehollinen rentoutus

Kaikissa tehokkaissa traumahoidoissa keskeistä on turvallinen terapeuttinen suhde, jonka puitteissa voi vähitellen lähestyä traumakokemuksia ja niihin liittyviä kehollisia reaktioita. Terapeutin tehtävä on auttaa säätelemään ylivirittynyttä hermostoa ja opettaa keinoja, joiden avulla henkilö voi itse oppia rauhoittamaan kehoaan.

Miten kehollisesta traumasta voi toipua?

Kehollisesta traumasta toipuminen on mahdollista, kun yhdistetään ammattilaisen tuki ja omahoitokeinot. Toipuminen alkaa ylivirittyneen hermoston rauhoittamisesta ja turvallisuuden tunteen vahvistamisesta. Prosessi etenee vähitellen kohti traumamuistojen käsittelyä ja uusien, terveiden toimintamallien oppimista.

Keskeisiä elementtejä kehollisesta traumasta toipumisessa ovat:

• Turvallinen terapeuttinen suhde, jossa kehollisia reaktioita voi tutkia
• Kehon kuuntelun ja läsnäolon taitojen harjoittelu
• Hermoston rauhoittaminen hengitysharjoitusten ja tietoisen rentoutumisen avulla
• Liikunta ja kehollinen ilmaisu, kuten jooga tai tanssi
• Kehon rajojen tunnistaminen ja kunnioittaminen

Ylivirittyneen hermoston rauhoittamiseen on olemassa monia tehokkaita keinoja, kuten tietoinen syvähengitys, kehonskannaus ja erilaiset maadoitusharjoitukset. Nämä auttavat palauttamaan yhteyden kehoon turvallisella tavalla ja vähentämään ylivirittyneisyyttä.

Ammattilaiseen kannattaa hakeutua, jos kehollinen trauma haittaa merkittävästi elämänlaatua tai toimintakykyä. Me Kuulevalla ymmärrämme kehollisen trauman moniulotteisuuden ja tarjoamme kokonaisvaltaista tukea toipumisprosessiin. Traumatyöskentelyssä eteneminen tapahtuu aina omaan tahtiin, turvallisesti ja voimavarat huomioiden.

Vaikka trauma on jättänyt jälkensä kehoon, keho osaa myös parantaa itsensä. Oikeanlaisen tuen avulla ylivireä keho voi oppia rauhoittumaan ja löytämään tasapainon. Toipuminen on matka, joka vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta se on mahdollista – keho voi oppia olemaan turvassa nykyhetkessä.